Olen ehkä maailman kahtiajakautunein ihminen. Ihailen tietyn näköisiä ihmisiä, mutta olen pyrin taas aivan toisen tyyliseen ulkonäköön. Halveksin pissiksiä, mutta toisaalta olen myös helvetin kateellinen, koska face the facts, sitä miehet tykkää tuijottaa. Ihailen taasen cyberpunk/gootti/J-rock tyylisiä ihmisiä, koska niissä tyyleissä vain on munaa. En silti uskaltaisi itse siltä näyttää. En tiedä miksi. Ehkä se tois liikaa huomiota mun suuntaani.
Miksi ihailen toista ja pyrin muualle? Miksi halveksun niitä joita kohti ilmiselvästi pyrin? Ehkä halveksuntani kertoo vaan kateellisuudesta.
Kuinka säälittävä voi ihmislapsi olla? Halveksuu niitä jollaiseksi pyrkii ja inhoaa sitä mikä on nyt. Miks pitää elämästä tehdä näin vaikeaa?
Jos laihtuisin 15kg olisin onnellinen.